Pepitan ja Sebastianin blogi

Agiaagiaagia :):):)

2008-12-07T19:03:00+02:00

Olipas taas kerta, oikein onnistunut sellainen kuitenkin. :) Kun oltiin kentälle vievällä tiellä, alkoi vinkuminen, joka jatkui aina kentälle asti. Oli neiti ihan über-innoissaan. :D

Tein tosi lyhyen ja helpohkon radan, otin kaks hyppyä, putken, pituuden ja renkaan + puolet pujottelusta. Rata oli aika lailla ympyrämuodostelma ja välillä kahdeksikko, vaihdeltiin vähän. Pepita oli ihan innoissaan ja energinen ja vaikka oli kulunut toooosi pitkä tovi viime kerrasta, ei neiti tehnyt juurikaan virheitä. Tehtiin radat pari kertaa ja otettiin pujottelua. Tuntu ihan kuin ne kepit olisi tuon tauon aikana jotenkin syöpyny neitosen mieleen, pomppimallahan ne mentiin, mutta komeasti mentiin! Olen niin ylpeä pikku-Pepistä! <3 On se kyllä niin mahtava pakkaus että! Sebastiankin meni mukavasti, ukolla on samat vanhat vaivat. Pitää ihan mielenvirkeyden ylläpitämiseksi käyttää herraakin hyppimässä. Nakin vuoksi se suostuu. :D

Pitäisi vaan itse päästä useemmin treenaamaan, koirasta kun olisi vaikka mihin. Harmi vaan kun meillä on ulkokenttä, eikä sielläkään valoja. Saati sitten että kukaan olsii käyny auraamassa sitä... Mutta huolimatta kaikista näistä seikoista meillä oli niin ihana treenikerta, että nyt taas muistuu mieleen miksi tätä hommaa on niin kiva tehdä. Onnistumisen ilo on makee!
---
Nähtiin tänään Kajaanissa Heikkisen Eijaa, siis Romeon (Sepen pojan) omistajaa. Eijalle oli tullut uusi kääpiövillis, valkoinen. Se on Pepitan siskosta ja isänä italialainen voitokas villa, jonka bongasin eilen netistä Pepin pennuille isäehdokkaaksi. Harmi vain kun se on jo lähtenyt takaisin Italiaan. 8F

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2008-12-06T12:38:00+02:00

Onnea itsenäinen Suomi!

Koirien kanssa ollaan vietetty hiljaiseloa. Koulukiireeni vie aikaa niin paljon, että iltaisin ne harvat tunnit, jotka eivät kulu kirjojen parissa kuluu lähinnä olemiseen. Koirien kanssa keritään ja jaksetaan tehdä vain päivittäiset lenkit ja turkinhoidot.Onneksi jakso nyt vaihtui ja vihdoinkin mulla on vähän vapaatakin, niin keritään touhuilla vähän enemmän. :)

Agility on jäänyt vähemmälle myös pimeyden ja pakkasten tulon takia. Kenttä on ollut huonossa kunnossa loskakelien, pakkasten ja lumisateiden vuorotellessa. Tänään tai huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä treenaamaan taas pitkästä, pitkästä aikaa. Veikkaanpa, että neidillä taitaa olla niin paljon varastossa puhtia, että tulee melkoisen vauhdikkaat treenit... :D

Joulu tulee tulemistaan. Me lähdetään perheen kesken Intiaan ja koirat menee hoitoon Juliuksen eläinhoitolaan.

Ensi keväänä olisi sitten taas vauvojen aika. Pitääkin tästä ruveta etsimään Pepitalle sopivaa sulhoa Interneetistä. :P

Ainiin, käytiin tiistaina Baleia-portugalin vesikoiran 10-vee synttäreillä! Onnea rakas reenikaveri! :)

Kuulumisia...

2008-10-28T20:24:00+02:00

Taas on kulunut (liian) pitkä tovi päivittämisestä.. Mitähän kaikkea onkaan tapahtunut..

Noo, syksy on tullut. Se on tuonut mukanaan kurakelit ja rapaisten tassujen pesut lenkkien jälkeen. Ompelin Sepelle ihmisten heijastinliivistä oman huomioliivin, jota on nyt pimeillä testailtu ja ukko ei ole sen käyttämisestä moksiskaan. Näytäänpähän ainakin kunnolla. :) Pepitan kurapuvussa on omastaan heijastimet, mutta ajattelin tehdä neidille silti oman.

Niin, no nyt on lähinnä lenkkeilty ja oltu vain.

Voisin tähän listata pari hauskaa juttua koirista:

1) Pepita tykkää katsoa perjantai-iltaisin hauskoja kotivideoita. Niiden lisäksi kiinnostaa vaalien tuloslähetykset. :')

2) Sebastian saa lisää virtaa mitä vanhemmaksi muuttuu. Lenkin ja tassujen pesun jälkeen riehuu pitkän tovin ennen kun rauhottuu.

3) Koirat on oppinu tasan kello 21 alkaa tuijottamaan iskää, vähän ajan päästä kiipeämään sohvan käsinojalle ja yrittää saada vinkumalla huomiota. Lopulta ne kiipeävät iskän syliin ja painavat pään rintaa vasten ja alkaa nuolla naamaa. Näin ne tekee niin kauan, kunnes iskä lähtee jääkaapille ja antaa pienen nakin palan. Joka ilta. Aina kello 21. Ennen niitä ei saa pois olkkarista.

4) Pienempänä Pepita valvoi illan tappiin asti niin kauan kun joku oli talossa ylhäällä eikä tullut nukkumaan ennen kuin kaikki oli menneet maate. Nykyisin Pepita simahtaa ekana ja monesti on jo sängyssä odottamassa kun alkaa olla aika ruveta nukkumaan.

5) Pepita haluaisi olla kameleontti ja maastoutua sohvatyynyyn yms. kun olisi aika pukea kurapuku ja lähteä ulos. Hei puvun päälle saatuaan lähtee häntä pystyssä tupsut vihuen porhaltamaan.

6) Pepita roikkuu sohvan käsinojilla ja napittaa keittiöön, kun joku tekee ruokaa. Sepekin on pikkuhiljaa oppinut saman tavan.. :) Pepita muuten viime jouluna viihtyi melko hyvin keittiössä,häiriöksi asti, pyöri vain jaloissa ja ei suostunu lähtemään iltalenkille ollenkaan vaan jäi vahtimaan kinkkua uunissa. :')

7) Sebastian on vihdoin lihonu ja saanut vähän materiaa luidensa päälle. Johtunee iltasyönnistä..

8) Pepita tykkää repiä pieniltä pehmoleluilta sisukset. Neiti ei myöskään osaa tuoda lelua, eikä siitä hevillä luovu, vaan tykkää leikkiä itsekseen. Heittelee lelua ilmaan, hyökkäilee sen kimppuun, juoksee ympäriinsä etc yhtä järkevää..

9) Me on keksitty koirille omat ''äänet''. Niillä äänillä me puhutaan ikään kuin Pepitana ja Sepenä. llätyks

10) Me oltiin joskus Pepitan kanssa mätsärissä, Sepe oli mukana, kun iskä vei meidät tutulle koulutuskentälle, missä mätsäri oli. Ei aikaakaan kun Sebastian otti tassut alleen ja karkasi sinne. Onneksi pikkusiskoni oli mukana ja lähti sitten viemään vastaan pistävää villakoiraurosta kotiin.. :) Oli ihmisillä iloiset ilmeet. :D

Pepita kävi ottamassa rokotukset pari viikkoa sitten. Ensi viikonloppuna olisi ollut ryhmänäyttely Kajaanissa, minne ilmotin Pepitan. Kääppäreitä oli yllätykselliset 14 ja muitakin rotuja huima määrä, meidään tuomari muuttui suomalaisesta puolalaiseen, joten taidan peruuttaa ton ilmottautumisen hylyn pelossa.. En taho niitä enempää ''koristamaan'' Pepitan tuloslista..

Semmoista tällä kertaa, jospa kerkeisin tiheämmin päivittämään. :)

Trimmauskurssi

2008-10-06T22:28:00+03:00

Kajaanin villakoirakerho järjesti lauantaina villakoirapäivän trimmauksen merkeissä. Mainuan koululle kokoontui toistakymmentä villakoiran omistajaa koirineen harjoittelemaan silmäteriensä puunausta. Kouluttajana toimi Sirpa Kemppainen(?).

Pepitalla alkoi viikko takaperin lauantaina juoksut, niimpä matkaani lähti Sebastian. Ukko oli innoissaan, mutta kun matkan karmea todellisuus paljastui, muuttui into tärinäksi. Ukon onneksi saatiin oma osuutemme nopeasti ohi, tein konetyöt ja siistin turkkia, se kun oli jo valmiiksi suhteellisen lyhyt. Muut teki puudeleilleen skandiaavista ja me Sepen kanssa tuunattiin omaa kotilookia. :) Ihmisiltä tuli kuitenkin vain positiivisia kommetteja ukon ulkomuodosta: paljaaksi ajeltu häntä ja korvat oli kuulema "suloiset". Herran ''korkeaa ikääkin'' kummasteltiin, kovin on kuulema nuoremman näköinen..

Paikalla oli myös poika Roneo ja Sepen lapsenlapsi Ada, musta 4kk villakoiran alku. :)

Trimmailun jälkeen iskä otti muotokuvat jokaisen halukkan koirasta. Kahviteltiin ja oli vähän pientä purtavaa. Täytyy mainita ne puudelipiparit; oli suloisia! :)

Lopuksi otettiin vielä näyttelytreeniä ja yhteiskuva. Sepe oli tosi väsyny, nukkui vaan koko kotimatkan ja kotonakin. Taitaa olla enemmän Pepitan heiniä tällaiset villisjutut. :)

Sairastelua ja agilitya

2008-09-07T20:06:00+03:00

Viime viikko meni sairastelun merkeissä niin Sepellä kuin minullakin.
Tiistain vastaisena yönä olin just ruvennu nukkumaan, kun heräsin ukon yskimiseen ja kakisteluun. Hän oksensi pari kirkasta klimppiä, mutta muuta ei tullut. Hengitys oli tiheää ja pinnallista, mutta herra rupesi nukkumaan ja tunnin silittelyn jälkeen maltoin minäkin. En tiedä johtuiko levottomasta yöstä vai liikkeellä olevista pöpöistä, olin flunssan kourissa itse seuraavana päivänä. Kävin koulussa vain yhdellä tunnilla, minusta oli parempi seurata Sepenkin tilannetta kotona. Ukon tila ei huonontunut, mittasin sen kuumeen useaan otteeseen. Ruoka maistui, eikä vettä mennyt normaalia suurempaa määrää. Eläinlääkäriä ei saanut tavoitettua koko tiistain aikana. Tila näytti olevan niin vakaa, ettei välitöntä lääkärikäyntiä tarvinnut.

Hengitys on nopeaa ja joskus tulee yskäkohtauksia, mutta ne menee nopeasti ohi. Ukko on muuten normaali ja tavallinen itsensä, hengitys vain meinaa olla tiheämpää. Veikkailtiin äitin kanssa, että koiralla voi olla vettä keuhkoissa, ehkä parempi siis käyttää ensi viikolla tarkistuttamassa ja hoitamassa asia.

Kai se tosiasia on vain hyväksyttävä, että Sepekin alkaa olla vanha. Lisäkiloja alkaa tulla, vaikka koira liikkuu normaalisti ja syö entiseen tapaan saman määrän ja samaa ruokaa. Alkaa tulla jos jonkinlaista vaivaa, välillä taitaa olla esitystäkin. ;) Agilityssa sen huomaa, joko hän ei kehtaa tai sitten ikä alkaa todella jo painaa, toivottavasti raajat ainakin on kunnossa ( koskaan ennen ei ole ollut mitään ongelmaa tai kipuja ). Vauhti ei koskaan ole ollut päätähuimaavaa, semmoista köpöttelyä vain. Se on ollut se ongelma aina. Se on sitä nytkin, mutta ei me enää edes yritetä löytää siihen ratkaisua. Antaa ukon rauhassa vanheta arvokkaasti, otetaan treeneissä mahdollisimman hauskoja esteitä ja helppoja ratoja runsailla palkkaamisilla, ihan vain mielenvirkistykseksi. Sepe on hyvä kannustaja ja treenikaveri kentän laidallakin. :)

Pepita sen sijaan oli taas räjähdysvalmis.. Tein pienen radan, vain 9 estettä, mutta oli sitäkin tiukemmat mutkat ja lyhyet välit. Oli kokonaisuutena ehkä turhankin vaativa. Siihen nähden Pepita suoriutui paremmin kuin hyvin,omista ohjausmokista aiheutuneet uusintayritykset ei väsyttäneet neitiä, otettiin rata monta kertaa ja vaihdettiinkin sitä välillä. Jätettiin homma hyvään vaiheeseen eikä puristettu jaksamista viimeiseen tippaan saakka. Kehumisen vaikutuksen radalla todella näkee: kun on tiukkoja mutkia, neiti tarvii kannustusta. Sitten mutkiinkin saadaan mahd. kovat vauhdit ja irtoamiset. Voitte kuvitella mitä se on suorilla teillä..

Pepita kävi vielä illan päätteeksi lenkillä äitin kanssa. Kotikulmilla vastaan tuli Sepen sisko Mimosa ja siskontyttö Monika, joka on myöskin Pepitan tätipuoli Executive-linjan puolelta. Koirat menee aina aivan hulluiksi serkkutytöistä - ja toisin päin. Päästinkin myös Sepen ulos tervehtimään tuttuja. :)

P.S. Käytettiin eilen koiria kävelyllä junaradan takana rannassa ja metsätiellä, oli puudelit melko kuraisia.. En tajunnu laittaa Pepille kurapukua, tuskin se siltikään paljoa olisi siinä vauhdissa suojannut, polski neiti meinaan siihen malliin lätäköissä... :) On kiva, että on hauskaa.

Treeneissä x 2

2008-08-25T17:48:00+03:00

On tainnut jäädä kirjoittamatta viime torstain treeneistä, kirjoitan nyt samalla kun eilisistäkin.

Torstaina oltiin koirien kanssa kolmestaan, muuttelin vähän valmista möllirataa. Oli melko hyppypainotteinen = ei niin mieluisa ja nopea Pepitalle. Neiti yllätti kumminkin positiivisesti ja oli virkeä ja kuuliainen, mutkat suju mallikkaasti ja enemmän ihmettelemättä. Otin samaa rataa, mutta muutin esteiden numerojärjestystä, siirtänyt niitä en. Tarkoituksena oli asettaa haastetta koiralle, enää ei mentykään samalla tavalla kuin aiemmin. Kerran toisensa jälkeen neiti teki mitä pitikin. Taidettiin tehdä yhteensä kolmea eri rataa, aika monta suoritusta siis yhteensä.
    Sepe oli vaisu, ukolla alkaa ikä todellakin painaa. Hyppyradat ei ole niin herrankaan mieleen, kiipeämisesteille mennään vähän vauhdikkaammin. Torstaina niitä en kuitenkaan yksin ruvennut kasaamaan, niimpä herran kanssa tyydyimme muutamaan suoritukseen. Turha on yrittää puristamalla puristaa vanhuksesta enää, antaa sen tehdä niin hidasta työtä niin tarkkaan kun hän haluaa. Sepen ei kumminkaan tarvitse enää kisailla, tehkäämme tätä siis vain mielen virkeenäpitämiseksi.

Eilen oltiin sitten isommalla porukalla, Tiia oli Baleian ja Hopsun kanssa, Suvi-siskoni kuvasi. Kuvat epäonnistuivat kylläkin täydellisesti.. Tehtiin 2-luokan helppo rata; muutama silmukka ja suht suoria pätkiä. Kaikki koirat oli melko vaisuja. Pepitakaan ei ollut niin räjähtävä ja irtoava kuin normaalisti, neidille huono päivä vaikka kuinka oli innoissaan kotoa lähtiessä. :D Sepe nyt oli samaa vanhaa, otettiin muutaman kerran ja that's it.
    Tiian koirilla meni ihan jees, ei ollut niidenkään paras päivä. Baleiastakin alkaa huomata vanhuuden, ei se enää jaksa niin kuin pari vuotta sitten. Hopsu on lupaava, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. :)
    Rata oli pitkä, siinä oli kaikki esteet pöytää lukuunottamatta. Koirat tykkäsi kiipeillä, Pepitallakaan ei ollu keinun kanssa juurikaan ongelmia. Vielä kun sen keinun suorituksen saisi nopeammaksi niin jee!
    Koirat oli poikki normaalia pitempien treenien jälkeen, tuntuihan se itelläkin lihaksissa. Kantaa nyt koppi tyhjäksi esteistä ja vielä juosta ja juoruta. :D

Agia

2008-08-18T21:54:00+03:00

Jep, eilen oli taas treenien vuoro.

Mentiin kentälle puol kuudeksi, oli sovittu niin Tiian kanssa. Sain siinä kumminkin yksin purkaa esteet kopista ja kasata radan, kerkesin siinä jo yhtä versiota molempien kanssa ottaakin ennen kun Tiia koirineen saapui.
    Sittenhän se menikin ihan hösseliksi.. Pepita jaksoi keskittyä vain saapuneisiin kavereihin ja höselti omiaan. Vauhtia oli kyllä, mutta korvat ja silmät ei olleet paikoillaan. Yritettiin ja yritettiin, laitoin koiran sitten huilaamaan ja vähän miettimään ja otin Sepen kans. Tiiakin otti välissä. Halusin saada vielä sen radan onnistumaan Pepin kanssa, saatiinkin kuin saatiinkin se lopulta tehtyä.
    Kasattiin myös puomi, kiipelyesteet kun on meidän koirille mieluisia. Tehtiin lopuksi hellpo siksak-rata, että koirille jäisi hyvä mieli ja saataisiin Sepeen vähän vauhtia. Sehän olikin helppoa kuin mikä. Siksakin jälkeen piti tehdä tiukka kurvi puomille, siinä meinasi ohjaaja kaatua. :D
    Treenit oli vähän keskivertoa alle, ihan hyvä mieli lopulta jäi kun saatiin tehtyä kaikki kunnialla kumminkin lopulta. Pujottelu meni molmepien kans ok. Sepe oli radoilla tahmeampi kuin normaalisti, ukolle voisi tehdä terää treenata vain kerran viikossa. Pepitasta oonkin jo aika hyvin kertonu tossa yllä, se kyllä tekee ja osaa tehdä jos vaan jaksaa keskittyä. :) Mahti koira se on. :p Neiti oli aivan puhki treenien jälkeen, nukkui kyllä hyvin. Vaikka oli aika viileä ilma, neiti silti läähätti ratojen jälkeen, kävi vissiin niin kierroksilla. :D

Mätsäri

2008-08-15T13:40:00+03:00

Eilen oli tosiaan mätsäri Kontiomäen koululla. Alkuun sää oli lupaava, aurinko paisto, mutta tuuli meinasi lennättää koirien boksin ilmaan. Koiria ilmoittautui niukasti, Kajaanissa oli samana päivänä viralliset agikisat. Sää muuttui kumminkin parahiksi juuri pienten luokan alkuun. Pepita meni ihan kipsiin jyrähtelystä ja sateesta eikä sitten suostunut seisomaan saati liikkumaan mitenkään. Pieni sydän pumppasi itsensä melkein rinnasta ulos. Saatiin kumminkin punainen nauha, ja punasten ryhmästä neljänsiksi. :) Sää muistutti Pepin ekaa näyttelyä, Haukiputaalla satoi paljon ja katoksenkin alla piti pitää suojana sateenvarjoa. Siellä sää kehään mennessä kumminkin muuttui ja vesi ei päässyt pilaamaan ekaa näytöstä. :)

Syksy on tullut

2008-08-13T17:42:00+03:00

Syksy on tosiaan täällä-ulkona sataa ja tuulee. Syksy meinaa koirien kannalta sitä, että säännöllinen treenaaminen jatkuu taas.

Sunnuntaina oltiin koirien kanssa treenaamassa kolmestaan. Oli mukava ilma, tein lyhyen hyppypitoisen radan, mitä sitten muokkailin pariksi, kolmeksi eri radaksi. Pepita pääsi yllättämään positiivisesti! Neiti oli taas kuin ruutia täynnä, siinä mentiin eikä meinattu! Neidillä oli myös korvat höröllään ja radat sujui koiran puolesta puhtaasti, ainoat virheet johtui omista ohjausvirheistä.Tehtiin pari eri rataa ja harjoteltiin myös pujottelua, sekin alkaa jo kerta kerralta sujumaan paremmin nihkeän alun jälkeen. Sepen kanssa otettiin paria eri rataa vesi-ilmapallon kanssa ja ilman, pallon kanssa huomatenki nopeampi. Keskittyminen meinasi sillon herpaantua ja mentiin sellaisella tohinalla että alta pois! Nopeus ei silti ole päätä huimaava.. Nopeuteen ei enää yritetä paljoa vaikuttaa, antaa ukon tehä sitä mitä tykkää, hitaasti, mutta varmasti ja tarkasti. Kilpailukentillä kun meitä tuskin tullaan näkemään.. Pujottelu Sepen kanssa sujuu jo oikeinkin hyvin. :)

Huomenna on mätsäri Kontiomäessä, ilmotin Pepitan pieniin. Toivottavasti ei sada vettä niinkun tänään, niin säästytään kuvina. Kehät kun on ulkona nurmella.

Trimmausta

2008-08-09T14:54:00+03:00

Eilen illalla tuli puhelu Kajaanista, vuosikas keskikokoinen musta uros tarvitsi kiireesti trimmaajaa. Sen trimmaaja olikin peruuttanut ja sunnuntaina olisi näytön paikka näyttelysssä-Kajaanista ei löytynyt siihen hätään näyttelytrimmausta tekemään rupeavaa trimmaajaa. Villakoirakerhon ihmisten kautta heille oli annettu minun numero ja niimpä päätin tarttua tilaisuuteen.

En ollut koskaan aikaisemmin trimmannut mustaa, saati sitten erikokoista. Jännitti jo eilen illalla, bonuksena oli vieläpä se, että koiralla olisi kehään meno seuraavana päivänä.

Aamulla laittelin kamat valmiiksi ateljeehen, tarpeeksi kohdevaloja ja lämmitystä. En tiennyt miten vaikea musta väri käyttäytyisi valon kanssa, mutta sitä olikin yllättävän helppo leikata. Turkki oli mukavan tiheää, eikä musta aiheuttanu samanlaista ''värisokeutta'' kuin valkoinen. Mustasta erotti myös paljon helpommin linjat ja leikkausjäljen. Edes koiran suurempi koko ei tuottanut ongelmaa, joskin pöytä meinasi käydä liian pieneksi.

Mustan trimmaaminen oli kuitenkin vähän erilaista kuin valkoisen, värillä näyttää todellakin olevan väliä. Sain lisää kokemusta ja toivottavasti lopputulos miellytti myös Kärjen perhettä! :) Kolmituntinen urakka huipentui tukan laittoon, opetin myös korvamuovien käytöstä.

Trimmaaminen on mukavaa! :)