Olipas taas kerta, oikein onnistunut sellainen kuitenkin. :) Kun oltiin kentälle vievällä tiellä, alkoi vinkuminen, joka jatkui aina kentälle asti. Oli neiti ihan über-innoissaan. :D
Tein tosi lyhyen ja helpohkon radan, otin kaks hyppyä, putken, pituuden ja renkaan + puolet pujottelusta. Rata oli aika lailla ympyrämuodostelma ja välillä kahdeksikko, vaihdeltiin vähän. Pepita oli ihan innoissaan ja energinen ja vaikka oli kulunut toooosi pitkä tovi viime kerrasta, ei neiti tehnyt juurikaan virheitä. Tehtiin radat pari kertaa ja otettiin pujottelua. Tuntu ihan kuin ne kepit olisi tuon tauon aikana jotenkin syöpyny neitosen mieleen, pomppimallahan ne mentiin, mutta komeasti mentiin! Olen niin ylpeä pikku-Pepistä! <3 On se kyllä niin mahtava pakkaus että! Sebastiankin meni mukavasti, ukolla on samat vanhat vaivat. Pitää ihan mielenvirkeyden ylläpitämiseksi käyttää herraakin hyppimässä. Nakin vuoksi se suostuu. :D
Pitäisi vaan itse päästä useemmin treenaamaan, koirasta kun olisi vaikka mihin. Harmi vaan kun meillä on ulkokenttä, eikä sielläkään valoja. Saati sitten että kukaan olsii käyny auraamassa sitä... Mutta huolimatta kaikista näistä seikoista meillä oli niin ihana treenikerta, että nyt taas muistuu mieleen miksi tätä hommaa on niin kiva tehdä. Onnistumisen ilo on makee!
---
Nähtiin tänään Kajaanissa Heikkisen Eijaa, siis Romeon (Sepen pojan) omistajaa. Eijalle oli tullut uusi kääpiövillis, valkoinen. Se on Pepitan siskosta ja isänä italialainen voitokas villa, jonka bongasin eilen netistä Pepin pennuille isäehdokkaaksi. Harmi vain kun se on jo lähtenyt takaisin Italiaan. 8F
sunnuntai, 7. joulukuu 2008
Agiaagiaagia :):):)
lauantai, 6. joulukuu 2008
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Onnea itsenäinen Suomi!
Koirien kanssa ollaan vietetty hiljaiseloa. Koulukiireeni vie aikaa niin paljon, että iltaisin ne harvat tunnit, jotka eivät kulu kirjojen parissa kuluu lähinnä olemiseen. Koirien kanssa keritään ja jaksetaan tehdä vain päivittäiset lenkit ja turkinhoidot.Onneksi jakso nyt vaihtui ja vihdoinkin mulla on vähän vapaatakin, niin keritään touhuilla vähän enemmän. :)
Agility on jäänyt vähemmälle myös pimeyden ja pakkasten tulon takia. Kenttä on ollut huonossa kunnossa loskakelien, pakkasten ja lumisateiden vuorotellessa. Tänään tai huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä treenaamaan taas pitkästä, pitkästä aikaa. Veikkaanpa, että neidillä taitaa olla niin paljon varastossa puhtia, että tulee melkoisen vauhdikkaat treenit... :D
Joulu tulee tulemistaan. Me lähdetään perheen kesken Intiaan ja koirat menee hoitoon Juliuksen eläinhoitolaan.
Ensi keväänä olisi sitten taas vauvojen aika. Pitääkin tästä ruveta etsimään Pepitalle sopivaa sulhoa Interneetistä. :P
Ainiin, käytiin tiistaina Baleia-portugalin vesikoiran 10-vee synttäreillä! Onnea rakas reenikaveri! :)
Koirien kanssa ollaan vietetty hiljaiseloa. Koulukiireeni vie aikaa niin paljon, että iltaisin ne harvat tunnit, jotka eivät kulu kirjojen parissa kuluu lähinnä olemiseen. Koirien kanssa keritään ja jaksetaan tehdä vain päivittäiset lenkit ja turkinhoidot.Onneksi jakso nyt vaihtui ja vihdoinkin mulla on vähän vapaatakin, niin keritään touhuilla vähän enemmän. :)
Agility on jäänyt vähemmälle myös pimeyden ja pakkasten tulon takia. Kenttä on ollut huonossa kunnossa loskakelien, pakkasten ja lumisateiden vuorotellessa. Tänään tai huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä treenaamaan taas pitkästä, pitkästä aikaa. Veikkaanpa, että neidillä taitaa olla niin paljon varastossa puhtia, että tulee melkoisen vauhdikkaat treenit... :D
Joulu tulee tulemistaan. Me lähdetään perheen kesken Intiaan ja koirat menee hoitoon Juliuksen eläinhoitolaan.
Ensi keväänä olisi sitten taas vauvojen aika. Pitääkin tästä ruveta etsimään Pepitalle sopivaa sulhoa Interneetistä. :P
Ainiin, käytiin tiistaina Baleia-portugalin vesikoiran 10-vee synttäreillä! Onnea rakas reenikaveri! :)
tiistai, 28. lokakuu 2008
Kuulumisia...
Taas on kulunut (liian) pitkä tovi päivittämisestä.. Mitähän kaikkea onkaan tapahtunut..
Noo, syksy on tullut. Se on tuonut mukanaan kurakelit ja rapaisten tassujen pesut lenkkien jälkeen. Ompelin Sepelle ihmisten heijastinliivistä oman huomioliivin, jota on nyt pimeillä testailtu ja ukko ei ole sen käyttämisestä moksiskaan. Näytäänpähän ainakin kunnolla. :) Pepitan kurapuvussa on omastaan heijastimet, mutta ajattelin tehdä neidille silti oman.
Niin, no nyt on lähinnä lenkkeilty ja oltu vain.
Voisin tähän listata pari hauskaa juttua koirista:
1) Pepita tykkää katsoa perjantai-iltaisin hauskoja kotivideoita. Niiden lisäksi kiinnostaa vaalien tuloslähetykset. :')
2) Sebastian saa lisää virtaa mitä vanhemmaksi muuttuu. Lenkin ja tassujen pesun jälkeen riehuu pitkän tovin ennen kun rauhottuu.
3) Koirat on oppinu tasan kello 21 alkaa tuijottamaan iskää, vähän ajan päästä kiipeämään sohvan käsinojalle ja yrittää saada vinkumalla huomiota. Lopulta ne kiipeävät iskän syliin ja painavat pään rintaa vasten ja alkaa nuolla naamaa. Näin ne tekee niin kauan, kunnes iskä lähtee jääkaapille ja antaa pienen nakin palan. Joka ilta. Aina kello 21. Ennen niitä ei saa pois olkkarista.
4) Pienempänä Pepita valvoi illan tappiin asti niin kauan kun joku oli talossa ylhäällä eikä tullut nukkumaan ennen kuin kaikki oli menneet maate. Nykyisin Pepita simahtaa ekana ja monesti on jo sängyssä odottamassa kun alkaa olla aika ruveta nukkumaan.
5) Pepita haluaisi olla kameleontti ja maastoutua sohvatyynyyn yms. kun olisi aika pukea kurapuku ja lähteä ulos. Hei puvun päälle saatuaan lähtee häntä pystyssä tupsut vihuen porhaltamaan.
6) Pepita roikkuu sohvan käsinojilla ja napittaa keittiöön, kun joku tekee ruokaa. Sepekin on pikkuhiljaa oppinut saman tavan.. :) Pepita muuten viime jouluna viihtyi melko hyvin keittiössä,häiriöksi asti, pyöri vain jaloissa ja ei suostunu lähtemään iltalenkille ollenkaan vaan jäi vahtimaan kinkkua uunissa. :')
7) Sebastian on vihdoin lihonu ja saanut vähän materiaa luidensa päälle. Johtunee iltasyönnistä..
8) Pepita tykkää repiä pieniltä pehmoleluilta sisukset. Neiti ei myöskään osaa tuoda lelua, eikä siitä hevillä luovu, vaan tykkää leikkiä itsekseen. Heittelee lelua ilmaan, hyökkäilee sen kimppuun, juoksee ympäriinsä etc yhtä järkevää..
9) Me on keksitty koirille omat ''äänet''. Niillä äänillä me puhutaan ikään kuin Pepitana ja Sepenä. llätyks
10) Me oltiin joskus Pepitan kanssa mätsärissä, Sepe oli mukana, kun iskä vei meidät tutulle koulutuskentälle, missä mätsäri oli. Ei aikaakaan kun Sebastian otti tassut alleen ja karkasi sinne. Onneksi pikkusiskoni oli mukana ja lähti sitten viemään vastaan pistävää villakoiraurosta kotiin.. :) Oli ihmisillä iloiset ilmeet. :D
Pepita kävi ottamassa rokotukset pari viikkoa sitten. Ensi viikonloppuna olisi ollut ryhmänäyttely Kajaanissa, minne ilmotin Pepitan. Kääppäreitä oli yllätykselliset 14 ja muitakin rotuja huima määrä, meidään tuomari muuttui suomalaisesta puolalaiseen, joten taidan peruuttaa ton ilmottautumisen hylyn pelossa.. En taho niitä enempää ''koristamaan'' Pepitan tuloslista..
Semmoista tällä kertaa, jospa kerkeisin tiheämmin päivittämään. :)
Noo, syksy on tullut. Se on tuonut mukanaan kurakelit ja rapaisten tassujen pesut lenkkien jälkeen. Ompelin Sepelle ihmisten heijastinliivistä oman huomioliivin, jota on nyt pimeillä testailtu ja ukko ei ole sen käyttämisestä moksiskaan. Näytäänpähän ainakin kunnolla. :) Pepitan kurapuvussa on omastaan heijastimet, mutta ajattelin tehdä neidille silti oman.
Niin, no nyt on lähinnä lenkkeilty ja oltu vain.
Voisin tähän listata pari hauskaa juttua koirista:
1) Pepita tykkää katsoa perjantai-iltaisin hauskoja kotivideoita. Niiden lisäksi kiinnostaa vaalien tuloslähetykset. :')
2) Sebastian saa lisää virtaa mitä vanhemmaksi muuttuu. Lenkin ja tassujen pesun jälkeen riehuu pitkän tovin ennen kun rauhottuu.
3) Koirat on oppinu tasan kello 21 alkaa tuijottamaan iskää, vähän ajan päästä kiipeämään sohvan käsinojalle ja yrittää saada vinkumalla huomiota. Lopulta ne kiipeävät iskän syliin ja painavat pään rintaa vasten ja alkaa nuolla naamaa. Näin ne tekee niin kauan, kunnes iskä lähtee jääkaapille ja antaa pienen nakin palan. Joka ilta. Aina kello 21. Ennen niitä ei saa pois olkkarista.
4) Pienempänä Pepita valvoi illan tappiin asti niin kauan kun joku oli talossa ylhäällä eikä tullut nukkumaan ennen kuin kaikki oli menneet maate. Nykyisin Pepita simahtaa ekana ja monesti on jo sängyssä odottamassa kun alkaa olla aika ruveta nukkumaan.
5) Pepita haluaisi olla kameleontti ja maastoutua sohvatyynyyn yms. kun olisi aika pukea kurapuku ja lähteä ulos. Hei puvun päälle saatuaan lähtee häntä pystyssä tupsut vihuen porhaltamaan.
6) Pepita roikkuu sohvan käsinojilla ja napittaa keittiöön, kun joku tekee ruokaa. Sepekin on pikkuhiljaa oppinut saman tavan.. :) Pepita muuten viime jouluna viihtyi melko hyvin keittiössä,häiriöksi asti, pyöri vain jaloissa ja ei suostunu lähtemään iltalenkille ollenkaan vaan jäi vahtimaan kinkkua uunissa. :')
7) Sebastian on vihdoin lihonu ja saanut vähän materiaa luidensa päälle. Johtunee iltasyönnistä..
8) Pepita tykkää repiä pieniltä pehmoleluilta sisukset. Neiti ei myöskään osaa tuoda lelua, eikä siitä hevillä luovu, vaan tykkää leikkiä itsekseen. Heittelee lelua ilmaan, hyökkäilee sen kimppuun, juoksee ympäriinsä etc yhtä järkevää..
9) Me on keksitty koirille omat ''äänet''. Niillä äänillä me puhutaan ikään kuin Pepitana ja Sepenä. llätyks
10) Me oltiin joskus Pepitan kanssa mätsärissä, Sepe oli mukana, kun iskä vei meidät tutulle koulutuskentälle, missä mätsäri oli. Ei aikaakaan kun Sebastian otti tassut alleen ja karkasi sinne. Onneksi pikkusiskoni oli mukana ja lähti sitten viemään vastaan pistävää villakoiraurosta kotiin.. :) Oli ihmisillä iloiset ilmeet. :D
Pepita kävi ottamassa rokotukset pari viikkoa sitten. Ensi viikonloppuna olisi ollut ryhmänäyttely Kajaanissa, minne ilmotin Pepitan. Kääppäreitä oli yllätykselliset 14 ja muitakin rotuja huima määrä, meidään tuomari muuttui suomalaisesta puolalaiseen, joten taidan peruuttaa ton ilmottautumisen hylyn pelossa.. En taho niitä enempää ''koristamaan'' Pepitan tuloslista..
Semmoista tällä kertaa, jospa kerkeisin tiheämmin päivittämään. :)
maanantai, 6. lokakuu 2008
Trimmauskurssi
Kajaanin villakoirakerho järjesti lauantaina villakoirapäivän trimmauksen merkeissä. Mainuan koululle kokoontui toistakymmentä villakoiran omistajaa koirineen harjoittelemaan silmäteriensä puunausta. Kouluttajana toimi Sirpa Kemppainen(?).
Pepitalla alkoi viikko takaperin lauantaina juoksut, niimpä matkaani lähti Sebastian. Ukko oli innoissaan, mutta kun matkan karmea todellisuus paljastui, muuttui into tärinäksi. Ukon onneksi saatiin oma osuutemme nopeasti ohi, tein konetyöt ja siistin turkkia, se kun oli jo valmiiksi suhteellisen lyhyt. Muut teki puudeleilleen skandiaavista ja me Sepen kanssa tuunattiin omaa kotilookia. :) Ihmisiltä tuli kuitenkin vain positiivisia kommetteja ukon ulkomuodosta: paljaaksi ajeltu häntä ja korvat oli kuulema "suloiset". Herran ''korkeaa ikääkin'' kummasteltiin, kovin on kuulema nuoremman näköinen..
Paikalla oli myös poika Roneo ja Sepen lapsenlapsi Ada, musta 4kk villakoiran alku. :)
Trimmailun jälkeen iskä otti muotokuvat jokaisen halukkan koirasta. Kahviteltiin ja oli vähän pientä purtavaa. Täytyy mainita ne puudelipiparit; oli suloisia! :)
Lopuksi otettiin vielä näyttelytreeniä ja yhteiskuva. Sepe oli tosi väsyny, nukkui vaan koko kotimatkan ja kotonakin. Taitaa olla enemmän Pepitan heiniä tällaiset villisjutut. :)
Pepitalla alkoi viikko takaperin lauantaina juoksut, niimpä matkaani lähti Sebastian. Ukko oli innoissaan, mutta kun matkan karmea todellisuus paljastui, muuttui into tärinäksi. Ukon onneksi saatiin oma osuutemme nopeasti ohi, tein konetyöt ja siistin turkkia, se kun oli jo valmiiksi suhteellisen lyhyt. Muut teki puudeleilleen skandiaavista ja me Sepen kanssa tuunattiin omaa kotilookia. :) Ihmisiltä tuli kuitenkin vain positiivisia kommetteja ukon ulkomuodosta: paljaaksi ajeltu häntä ja korvat oli kuulema "suloiset". Herran ''korkeaa ikääkin'' kummasteltiin, kovin on kuulema nuoremman näköinen..
Paikalla oli myös poika Roneo ja Sepen lapsenlapsi Ada, musta 4kk villakoiran alku. :)
Trimmailun jälkeen iskä otti muotokuvat jokaisen halukkan koirasta. Kahviteltiin ja oli vähän pientä purtavaa. Täytyy mainita ne puudelipiparit; oli suloisia! :)
Lopuksi otettiin vielä näyttelytreeniä ja yhteiskuva. Sepe oli tosi väsyny, nukkui vaan koko kotimatkan ja kotonakin. Taitaa olla enemmän Pepitan heiniä tällaiset villisjutut. :)
sunnuntai, 7. syyskuu 2008
Sairastelua ja agilitya
Viime viikko meni sairastelun merkeissä niin Sepellä kuin minullakin.
Tiistain vastaisena yönä olin just ruvennu nukkumaan, kun heräsin ukon yskimiseen ja kakisteluun. Hän oksensi pari kirkasta klimppiä, mutta muuta ei tullut. Hengitys oli tiheää ja pinnallista, mutta herra rupesi nukkumaan ja tunnin silittelyn jälkeen maltoin minäkin. En tiedä johtuiko levottomasta yöstä vai liikkeellä olevista pöpöistä, olin flunssan kourissa itse seuraavana päivänä. Kävin koulussa vain yhdellä tunnilla, minusta oli parempi seurata Sepenkin tilannetta kotona. Ukon tila ei huonontunut, mittasin sen kuumeen useaan otteeseen. Ruoka maistui, eikä vettä mennyt normaalia suurempaa määrää. Eläinlääkäriä ei saanut tavoitettua koko tiistain aikana. Tila näytti olevan niin vakaa, ettei välitöntä lääkärikäyntiä tarvinnut.
Hengitys on nopeaa ja joskus tulee yskäkohtauksia, mutta ne menee nopeasti ohi. Ukko on muuten normaali ja tavallinen itsensä, hengitys vain meinaa olla tiheämpää. Veikkailtiin äitin kanssa, että koiralla voi olla vettä keuhkoissa, ehkä parempi siis käyttää ensi viikolla tarkistuttamassa ja hoitamassa asia.
Kai se tosiasia on vain hyväksyttävä, että Sepekin alkaa olla vanha. Lisäkiloja alkaa tulla, vaikka koira liikkuu normaalisti ja syö entiseen tapaan saman määrän ja samaa ruokaa. Alkaa tulla jos jonkinlaista vaivaa, välillä taitaa olla esitystäkin. ;) Agilityssa sen huomaa, joko hän ei kehtaa tai sitten ikä alkaa todella jo painaa, toivottavasti raajat ainakin on kunnossa ( koskaan ennen ei ole ollut mitään ongelmaa tai kipuja ). Vauhti ei koskaan ole ollut päätähuimaavaa, semmoista köpöttelyä vain. Se on ollut se ongelma aina. Se on sitä nytkin, mutta ei me enää edes yritetä löytää siihen ratkaisua. Antaa ukon rauhassa vanheta arvokkaasti, otetaan treeneissä mahdollisimman hauskoja esteitä ja helppoja ratoja runsailla palkkaamisilla, ihan vain mielenvirkistykseksi. Sepe on hyvä kannustaja ja treenikaveri kentän laidallakin. :)
Pepita sen sijaan oli taas räjähdysvalmis.. Tein pienen radan, vain 9 estettä, mutta oli sitäkin tiukemmat mutkat ja lyhyet välit. Oli kokonaisuutena ehkä turhankin vaativa. Siihen nähden Pepita suoriutui paremmin kuin hyvin,omista ohjausmokista aiheutuneet uusintayritykset ei väsyttäneet neitiä, otettiin rata monta kertaa ja vaihdettiinkin sitä välillä. Jätettiin homma hyvään vaiheeseen eikä puristettu jaksamista viimeiseen tippaan saakka. Kehumisen vaikutuksen radalla todella näkee: kun on tiukkoja mutkia, neiti tarvii kannustusta. Sitten mutkiinkin saadaan mahd. kovat vauhdit ja irtoamiset. Voitte kuvitella mitä se on suorilla teillä..
Pepita kävi vielä illan päätteeksi lenkillä äitin kanssa. Kotikulmilla vastaan tuli Sepen sisko Mimosa ja siskontyttö Monika, joka on myöskin Pepitan tätipuoli Executive-linjan puolelta. Koirat menee aina aivan hulluiksi serkkutytöistä - ja toisin päin. Päästinkin myös Sepen ulos tervehtimään tuttuja. :)
P.S. Käytettiin eilen koiria kävelyllä junaradan takana rannassa ja metsätiellä, oli puudelit melko kuraisia.. En tajunnu laittaa Pepille kurapukua, tuskin se siltikään paljoa olisi siinä vauhdissa suojannut, polski neiti meinaan siihen malliin lätäköissä... :) On kiva, että on hauskaa.
Tiistain vastaisena yönä olin just ruvennu nukkumaan, kun heräsin ukon yskimiseen ja kakisteluun. Hän oksensi pari kirkasta klimppiä, mutta muuta ei tullut. Hengitys oli tiheää ja pinnallista, mutta herra rupesi nukkumaan ja tunnin silittelyn jälkeen maltoin minäkin. En tiedä johtuiko levottomasta yöstä vai liikkeellä olevista pöpöistä, olin flunssan kourissa itse seuraavana päivänä. Kävin koulussa vain yhdellä tunnilla, minusta oli parempi seurata Sepenkin tilannetta kotona. Ukon tila ei huonontunut, mittasin sen kuumeen useaan otteeseen. Ruoka maistui, eikä vettä mennyt normaalia suurempaa määrää. Eläinlääkäriä ei saanut tavoitettua koko tiistain aikana. Tila näytti olevan niin vakaa, ettei välitöntä lääkärikäyntiä tarvinnut.
Hengitys on nopeaa ja joskus tulee yskäkohtauksia, mutta ne menee nopeasti ohi. Ukko on muuten normaali ja tavallinen itsensä, hengitys vain meinaa olla tiheämpää. Veikkailtiin äitin kanssa, että koiralla voi olla vettä keuhkoissa, ehkä parempi siis käyttää ensi viikolla tarkistuttamassa ja hoitamassa asia.
Kai se tosiasia on vain hyväksyttävä, että Sepekin alkaa olla vanha. Lisäkiloja alkaa tulla, vaikka koira liikkuu normaalisti ja syö entiseen tapaan saman määrän ja samaa ruokaa. Alkaa tulla jos jonkinlaista vaivaa, välillä taitaa olla esitystäkin. ;) Agilityssa sen huomaa, joko hän ei kehtaa tai sitten ikä alkaa todella jo painaa, toivottavasti raajat ainakin on kunnossa ( koskaan ennen ei ole ollut mitään ongelmaa tai kipuja ). Vauhti ei koskaan ole ollut päätähuimaavaa, semmoista köpöttelyä vain. Se on ollut se ongelma aina. Se on sitä nytkin, mutta ei me enää edes yritetä löytää siihen ratkaisua. Antaa ukon rauhassa vanheta arvokkaasti, otetaan treeneissä mahdollisimman hauskoja esteitä ja helppoja ratoja runsailla palkkaamisilla, ihan vain mielenvirkistykseksi. Sepe on hyvä kannustaja ja treenikaveri kentän laidallakin. :)
Pepita sen sijaan oli taas räjähdysvalmis.. Tein pienen radan, vain 9 estettä, mutta oli sitäkin tiukemmat mutkat ja lyhyet välit. Oli kokonaisuutena ehkä turhankin vaativa. Siihen nähden Pepita suoriutui paremmin kuin hyvin,omista ohjausmokista aiheutuneet uusintayritykset ei väsyttäneet neitiä, otettiin rata monta kertaa ja vaihdettiinkin sitä välillä. Jätettiin homma hyvään vaiheeseen eikä puristettu jaksamista viimeiseen tippaan saakka. Kehumisen vaikutuksen radalla todella näkee: kun on tiukkoja mutkia, neiti tarvii kannustusta. Sitten mutkiinkin saadaan mahd. kovat vauhdit ja irtoamiset. Voitte kuvitella mitä se on suorilla teillä..
Pepita kävi vielä illan päätteeksi lenkillä äitin kanssa. Kotikulmilla vastaan tuli Sepen sisko Mimosa ja siskontyttö Monika, joka on myöskin Pepitan tätipuoli Executive-linjan puolelta. Koirat menee aina aivan hulluiksi serkkutytöistä - ja toisin päin. Päästinkin myös Sepen ulos tervehtimään tuttuja. :)
P.S. Käytettiin eilen koiria kävelyllä junaradan takana rannassa ja metsätiellä, oli puudelit melko kuraisia.. En tajunnu laittaa Pepille kurapukua, tuskin se siltikään paljoa olisi siinä vauhdissa suojannut, polski neiti meinaan siihen malliin lätäköissä... :) On kiva, että on hauskaa.
