Olipas taas kerta, oikein onnistunut sellainen kuitenkin. :) Kun oltiin kentälle vievällä tiellä, alkoi vinkuminen, joka jatkui aina kentälle asti. Oli neiti ihan über-innoissaan. :D

Tein tosi lyhyen ja helpohkon radan, otin kaks hyppyä, putken, pituuden ja renkaan + puolet pujottelusta. Rata oli aika lailla ympyrämuodostelma ja välillä kahdeksikko, vaihdeltiin vähän. Pepita oli ihan innoissaan ja energinen ja vaikka oli kulunut toooosi pitkä tovi viime kerrasta, ei neiti tehnyt juurikaan virheitä. Tehtiin radat pari kertaa ja otettiin pujottelua. Tuntu ihan kuin ne kepit olisi tuon tauon aikana jotenkin syöpyny neitosen mieleen, pomppimallahan ne mentiin, mutta komeasti mentiin! Olen niin ylpeä pikku-Pepistä! <3 On se kyllä niin mahtava pakkaus että! Sebastiankin meni mukavasti, ukolla on samat vanhat vaivat. Pitää ihan mielenvirkeyden ylläpitämiseksi käyttää herraakin hyppimässä. Nakin vuoksi se suostuu. :D

Pitäisi vaan itse päästä useemmin treenaamaan, koirasta kun olisi vaikka mihin. Harmi vaan kun meillä on ulkokenttä, eikä sielläkään valoja. Saati sitten että kukaan olsii käyny auraamassa sitä... Mutta huolimatta kaikista näistä seikoista meillä oli niin ihana treenikerta, että nyt taas muistuu mieleen miksi tätä hommaa on niin kiva tehdä. Onnistumisen ilo on makee!
---
Nähtiin tänään Kajaanissa Heikkisen Eijaa, siis Romeon (Sepen pojan) omistajaa. Eijalle oli tullut uusi kääpiövillis, valkoinen. Se on Pepitan siskosta ja isänä italialainen voitokas villa, jonka bongasin eilen netistä Pepin pennuille isäehdokkaaksi. Harmi vain kun se on jo lähtenyt takaisin Italiaan. 8F